Mitkä ovat eri standardien pääsisällöt?
Selkeä ero EN 12830 ja 13485 standardien välillä on kohde. Ensimmäinen (12830) kattaa lämpötilojen valvontaan käytettävät rekisteröintilaitteet, joita käytetään jäähdytetyn tai pakastetun ruuan varastoinnissa tai kuljetuksissa. Standardi määrittelee tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet laitteille, jotka mittaavat säilytysolosuhteen ilman lämpötilaa. EN 13485 määrittelee tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet kaiken tyyppisille lämpömittareille (elektroninen tai mekaaninen) käytettäväksi jäähdytetyn/pakastetun ruuan kuljetuksessa, varastoinnissa ja jakelussa. EN 13486 pitää sisällään varmistusmenettelyn ilman ja tuotteen lämpötilamittaukseen tarkoitetulle lämpötilarekisteröintilaitteelle ja lämpömittareille, jotka on tarkoitettu käytettäväksi jäähdytetyn, pakastetun elintarvikkeen tai jäätelön kuljetuksessa, varastoinnissa ja jakelussa ja jotka noudattavat standardeja EN 12830 ja EN 13845.
Lämpötilan mittaamisesta
Standardi EN 12830 ilmoittaa, että laitevalmistajan on annettava suosituksia käytettävien apulaitteiden ominaisuuksista, jotta EN standardin vaatimukset saavutetaan. Lisäksi säädetään, että mittausalueen on oltava aiottuun käyttöön tai käytettävään jäähdytysjärjestelmään sopiva.
Jos laitteistossa tai lämpömittarissa on säätömahdollisuus, asetukset on lukittava siten, ettei vahingossa päästä muuttamaan niitä. Laitteen on tehtävä muutoksista loki, josta tehdyt muutokset käyvät ilmi. EN 12830 säätää lisäksi, että laitteen on tallennettava vähintään lämpötila ja mittausajankohta (kellonaika ja päiväys). Lisäksi tiedoista on käytävä ilmi mittauspaikka, jolla tarkoitetaan varastoa, ajoneuvoa ja vastaavaa. Tiedot on tallennettava siten, että niihin päästään käsiksi vähintään vuoden ajan. Lisäksi on annettava ohjeet sellaisista säilytysolosuhteista, joissa tiedot säilyvät.
Tekniset ominaisuudet
Laitteille on asetettu IP -luokitusvaatimukset käyttöpaikan mukaan. Lievin luokka IP20 vaaditaan rekisteröintilaitteelta, joka on sijoitettu lämmitettyyn/ilmastoituun tilaan tai ajoneuvon ohjaamoon. IP55 –luokituksen mukainen suojaus vaaditaan laitteilta, joita käytetään kylmissä koteloissa varastossa tai kuljetusajoneuvossa. Samat vaatimukset koskevat kyseisten laitteiden ulkoisia antureita. Mikäli laitteistoa käytetään rakennusten tai ajoneuvojen ulkopuolella, vaaditaan IP65 –luokituksen mukainen suojaus. Sama koskee ulkopuolisia antureita, joita käytetään kylmien koteloiden sisällä. Laitteen sähköturvallisuus on soveltuvin osin täytettävä EN 61010-1 asettamat vaatimukset.
Sekä EN 12830 että 13485 mainitsevat, että mikäli laitteistossa on itsenäinen tehonsyöttö, siitä on kerrottava laitteessa tai sen teknisessä dokumentaatiossa. Samoin laitteen käyttölämpötila on mainittava. Lisäksi suositellaan, että laitteessa on hälytysviesti tai merkkivalo, joka ilmaisee teholähteen (pariston tai vastaavan) vaihtotarpeen.
Metrologiset ominaisuudet
Tallennuslaitteet ja lämpömittarit on jaettu kahteen luokkaan. Luokassa 1 suurin sallittu virhe on ± 1 ºC ja resoluution on oltava ≥ 0,5 ºC. Luokan 2 vastaavat arvoit ovat ± 2 ºC ja ≥ 1,0 ºC. Tallennusvälistä kuljetuksessa määrätään, että alle 24 tunnin tallennuksissa (kuljetuksen kesto) on käytettävä 5 minuutin tallennusväliä, 15 minuuttia välillä 24 tuntia – 7 vuorokautta ja yli 7 vrk:n tallennuksissa 60 minuuttia. Varastoinnissa on aina käytettävä 30 minuutin tallennusväliä. Laitteesta on myös ilmoitettava tallennuskapasiteetti joko tallennuksen kestona vaatimusten mukaista tallennusväliä käytettäessä tai vaihtoehtoisesti suurin tallennettava lämpötila-arvojen määrä.
Laitteiden merkinnät
Lämpötilan valvonnassa käytettävät laitteet on nimettävä ja merkittävä vaatimusten mukaisesti. Nimeäminen sisältää vähintään seuraavat tiedot; viittaus EN standardiin, soveltuvuus käytettäväksi kuljetuksissa (T) tai varastoinnissa (S), soveltuvuusluokan tyyppi (A, B, C tai D), tarkkuusluokka (1 tai 2) ja mittausalue ºC. Lämpömittareista on ilmoitettava lisäksi soveltuvuus ilman, tuotteen tai molempien mittaamiseen. Tuotteet on merkittävä siten, että niissä on edellisten lisäksi valmistajan nimi tai tavaramerkki ja tuotteen yksilöivä tunniste. Lisäksi jokaiseen rekisteröintilaitteen kanssa käytettävään anturiin on laitettava tunniste, joista ilmenee suoraan tai epäsuoraan mahdollisuus ja olosuhteet käyttää sitä kyseisen laitteen kanssa. Vastaava vaatimus on lämpömittarien ulkoisilla antureilla.
